Pitäähän tännekkin päivitellä välillä jotain. Mitään kummallista ei olla Elmon kanssa tehtykkään. Vähän ollaan uudelleen aloiteltu tokon hinkkaaminen kun mulla on taas motivaatio noussut ja ihan hyvin ollaan edistytty. Oon vihdoin ja viimein onnistunut vähentämään maahan kattomista kun lähdetään liikkeelle seuraamisessa. Myös paikka ja kontakti on parantunut huimasti. Kauheesti en kehtaa treenata ettei molemmilta mene moti, mutta hiljaa hyvää tulee.
Meijän ohjatut agitreenit loppu nytten tältä vuodelta, mutta meinasin kyllä vielä jonkin aikaa käydä vaikka itekseni kun kerta ei ole lunta ja jäätä vielä. Ilmotin myös Elmon voittajaan, hui! Saa nähdä mitä siitä tulee. Pitänee taas aloittaa treenaamaan sitä liikkumista, joka on vieläkin aivan kauheaa. Toistaseks en tee vielä mitään oikeen ton elukan kanssa, mutta ehkä mä kohta löydän jonki kivan taktiikan koko hommaan.
Temppuja ollaan harjoteltu lisää, koska tolle koiralle on vaan niin hauska opettaa asioita. Kuolemisen lisäksi se osaa nyt kieriä ja kerjätä sellai söpösti oravana (istuu pystyssä ja etutassut koukussa). Vilkutus on vieläkin työn alla. Se onkin vähän kinkkisempi kun ajattelin.
Sain taas Elmon kanssa oppia jotain uutta koiran ensiavusta kun toi hölmöläinen onnistui purasemaan omaa kieltään koirapuistossa. Tai ainakin oletan niin koska tappelussa se ei ollu. Myös silmäkulmasta on karvat hinkkautunu pois ja iho vereslihalla. Mä en tosissaankaan tiedä mitä toi eläin on tehnyt siellä puistossa. Oli aika hurjan näkönen verikoira talossa ennen kun sain kielen verenvuodon loppumaan. Se olikin helpommin sanottu kun tehty. Syötin Elmolle jäämurskaa...ihme kyllä se söi sen ihan mukisematta. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti